Miten Jill Abramson käsittelee plagiointia

Jill Abramson, The New York Timesin entinen päätoimittaja, puhuu avajaisseremoniassa Wake Forest -yliopistossa Winston-Salemissa, N.C.:ssä vuonna 2014. Häntä syytettiin plagioinnista kirjansa julkaisun yhteydessä. (AP Photo/Nell Redmond)

Häntä syytetään yhdestä journalismin pahimmista rikoksista. Hänen hahmonsa repeytyy. Hänen maineensa on kyseenalainen.

Mitä hän teki, kun maailma vuorotellen hakkasi Jill Abramsonia?

'Viikonloppuna pidin enimmäkseen lastenlapsistani ja leikin heidän kanssaan', Abramson kertoi Poynterille maanantai-iltapäivänä. 'Ja keskittyminen kaikkeen, mikä on oikein maailmassani.'

Mikä ei ole oikein tällä hetkellä, on hänen työelämänsä. Viime viikolla Abramsonia on syytetty osien plagioinnista uudessa journalismia käsittelevässä kirjassaan 'Totuuden kauppiaat'.

Jonkin sisällä kirjallinen lausunto viime viikolla sekä haastatteluissa vox ja CNN:n 'Luotettavat lähteet ’’ Abramson sanoi tehneensä virheitä, kun hän ei maininnut oikein lähteitä alaviitteissään. Se on selitys, joka jää useimpien mieleen. Silti hän on edelleen eri mieltä niiden kanssa, jotka väittävät olevansa plagioija.

'Minusta tuntuu kamalalta, että tein joitain täysin tahattomia virheitä', Abramson sanoi.

Ovatko nuo virheet, olivatpa niitä sitten plagiointi tai joku muu nimi, tarpeeksi vakavia tahratakseen pysyvästi kaiken, mitä hän on tehnyt 46-vuotisella urallaan, johon kuului New York Timesin päätoimittaja?

'Omistan nämä virheet ja ne ovat kiusallisia', Abramson, 64, sanoi. 'On muiden ihmisten arvioitava, aiheuttaako tämä tahraa uraani. Minun ei ole sopivaa tuomita sitä.''

Monet noista 'muista ihmisistä' ovat viettäneet viime päivinä hyökkääessään Abramsonia vastaan ​​Twitterissä niin paljon, että hän lopetti lukemisen.

'Twitter on julma ympäristö, ja jossain vaiheessa lopetin Twitterin käyttämisen', Abramson sanoi, 'ja minulla oli luotettavia ystäviä ja neuvonantajia katsomassa sitä ja kertomassa (minulle), jos minulla on jotain, mitä minun piti tietää.'

Kenenkään ei tarvinnut kertoa hänelle mitä sanottiin. Hän tiesi jo. Sitten taas, Abramson on nähnyt tämän ennenkin.

'En ole kuin uusi tulokas tällaisissa asioissa, eli kuin twiittimyrsky', Abramson sanoi.

Mutta ei ollut sellaisia ​​asioita kuin tweetit, kun hän viimeksi muistaa mitään lähellä tätä. Vuonna 1994 hän ja Jane Mayer kirjoittivat kirjan nykyisen korkeimman oikeuden tuomarin Clarence Thomasin nimitysprosessista nimeltä 'Strange Justice'.

'Konservatiivit hyökkäsivät meihin rajusti ja hyvin julkisesti ja kutsuivat meitä Janet Cooken kaltaiseksi', Abramson sanoi. (Vuonna 1981 Cooke palautti Pulitzer-palkinnon sen jälkeen, kun hänen vuoden 1981 tarinansa Washington Postissa 8-vuotiaasta heroiiniriippuvaisesta oli sepitetty.)

Lapsenlastensa kanssa leikkimisen lisäksi Abramson sanoi, että hän on ollut kiireinen viime päivinä valmistautuessaan opettamaan kolmen tunnin seminaareja journalismista maanantai- ja tiistai-iltapäivisin Harvardin yliopistossa.

'Olen todellakin valmis puhumaan kiistasta luokassa', hän sanoi.

Itse asiassa Abramson näyttää olevan valmis vastaamaan kaikkiin kysymyksiin rauhallisesti, kun kyse on kiistasta. Hän tietää, että se on aihe, jota hänen on käsiteltävä. Mutta se ei ole estänyt häntä tuntemasta ylpeyttä kirjastaan.

'Täysin ylpeä kirjasta', Abramson sanoi, 'ja mielestäni kuluneen viikon tapahtumat heijastelevat jollain tapaa hyvin monia asioita, joista kirjoitan kirjassa.'

Mitä nyt tapahtuu? Mihin Abramson lähtee täältä?

Hän sanoi jatkavansa opettamista kahdesti viikossa Harvardissa. Hän aikoo jatkaa kirjoittamista säännöllisesti The Guardianille ja New York Magazinelle. Hän sanoi, ettei halua enää koskaan johtaa uutishuonetta.

Mutta hän pysyy optimistisena journalismin suhteen.

'Olen', Abramson sanoi, 'koska uskon, että ihmiset ovat kiinnostuneempia uutisista juuri nyt kuin aiemmin, ja ihmisillä on halu suureen tarinankerrontaan.'

Mitä tulee hänen uransa viimeisimpään jaksoon – jaksoon, joka sai hänet eroon Twitteristä, vastaamaan epämiellyttäviin kysymyksiin ja vetäytymään lastenlastensa turvaan – Abramson kieltäytyy antamasta sen kuluttaa häntä.

'Tein virheitä', Abramson sanoi. 'Minusta tuntuu kamalalta heidän suhteen. Omistan ne. Ne ovat minun. Olen kuin niin sydänsairas, että jopa pari faktavirhettä… alaviitteet puuttuvat. Se on huolimatonta ja minusta tuntuu kamalalta. Mutta en ole siitä yhtään katkera.'