Miksi Brasilia ei sen sijaan, että kiirehtisi hyväksymään lakia, joka ei kykene käsittelemään disinformaatiota, luo yhteisprojektia vaaleja varten?

*Huomautus: Tämä artikkeli on portugaliksi. Se käännetään pian englanniksi. Se kuvastaa IFCN:n apulaisjohtajan Cristina Tardáguilan puhetta julkinen kuuleminen joka tapahtui Brasilian edustajainhuoneessa 22. heinäkuuta koskien väärän tiedon vastaista lakia, josta keskustellaan maassa.

Olen taistellut disinformaatiota vastaan ​​seitsemän vuotta. Olen yötä päivää huolissani siitä, mitä perinteisesti kutsutaan 'valeuutiseksi', jo ennen kuin tämä ilmaus vahvistuu ympäri maailmaa.

Olen perustaja Agência Lupan, joka on ensimmäinen faktantarkistamiseen erikoistunut uutistoimisto Brasiliassa, ja faktantarkistajana kirjoitin vuosien 2014, 2016 ja 2018 vaaleista. Jos vuonna 2014 ongelmana oli keskustelujen sisältö ja vaaliaikataulut, niin vuonna 2016 disinformaatio siirtyi Facebookiin ja vuonna 2018 WhatsAppiin. Yrittää lain mukaan ennustaa, miltä se näyttää vuonna 2020, 2022 ja niin edelleen, jotta se vältetään, on epäilemättä suuri haaste.

Hieman yli vuosi sitten minusta tuli apulaisjohtaja International Fact-Checking Network -verkostossa, joka kokoaa yhteen yli 90 tarkastusyksikköä eri puolilla planeettaa ja jolla on vuodesta 2016 lähtien ollut erittäin vankat käytännesäännöt, jotka tarkastavat tammi. Työskentelen kaupungissa St. Petersburg, Florida, ja olen erityisen kiinnostunut tämän päivän painopisteestä: sääntelystä ja disinformaatiosta.

Vuodesta 2018 lähtien IFCN on ylläpitänyt a julkinen tietokanta joka seuraa noin 60 maata ja erilaisia ​​yrityksiä torjua disinformaatiota, joita ne yrittävät toteuttaa tai joita tosiasiassa tehdään. Näihin tietoihin perustuen väitän: mikään maa, joka on laatinut lakeja valeuutisten torjumiseksi, ei ole pystynyt havaitsemaan tämän ongelman vähenemistä. Ei mitään. Sanon myös, ettei mikään suuri demokratia planeetalla ole valinnut tätä tietä.

Alue, jolla on eniten disinformaation vastaisia ​​lakeja, on Aasia. Maissa, kuten Indonesiassa, Intiassa, Malesiassa ja Filippiineillä, on tai on ollut tällaista lainsäädäntöä. Ja väitän, ettei mikään todiste – ei edes niiden hallituksilta tai parlamenteilta – osoittaisi, että disinformaation ongelma on vähentynyt.

Näimme itse asiassa useiden muiden ongelmien ilmaantumisen: absurdit pidätykset (kuten indonesialaisten äitien pidätykset, jotka jakoivat tietoja mahdollisista maanjäristyksistä WhatsAppissa tai ensimmäinen lääkäri, joka puhui julkisesti covid-19:stä Kiinassa). On myös tapauksia sensuurista ja itsesensuurista, valtion valvontavirastoista, jotka hyödyttävät vallassa olevia poliitikkoja ja sotilaita, ja tapauksia, kuten Intiassa, jotka vaikuttavat minusta pelottavilta. Esimerkiksi Kashmirin alueella Internetin leikkauksia tehdään usein keinona estää väärän tiedon leviäminen. Hyvin samanlainen kuin Iran.

Miksi lait eivät toimineet? IFCN:n johtopäätös on yksinkertainen. Ei ole olemassa – maailmanlaajuisesti – suljettua ja sopivaa käsitettä disinformaatiolle tai valeuutisille. Ja osallistuttuaan kymmeniin ryhmiin ja aloitteisiin, jotka ajavat tätä konseptia, IFCN uskoo, että sitä ei pitäisi olla olemassa, koska se vanhenee nopeasti ja sallii ylilyöntien tapahtua useammin kuin toivotaan. Oikeudet ja vapaudet ovat hyökkäyksen kohteena taistelussa disinformaatiota vastaan, eikä IFCN koskaan tule kannattamaan sitä.

On totta, että PL 2630 ei määrittele valeuutisten tai disinformaation määritelmää. Mutta siinä ennakoidaan komission perustamista, jonka tehtävänä on määrittää tämän kaltaiset kysymykset.

En pidä PL:n mukaisen komission perustamista asianmukaisena. Ja sanon tämän tutkittuani useita komissioita ympäri maailmaa. Tämän keskustelun laajentamiseksi tuon esimerkkejä.

Vuonna 2018 Euroopan unioni keskusteli valeuutisten torjumisesta. Mitä sinä teit? Avoin kutsu niille, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan erityistoimikuntaan. Kaikki kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät esittivät oletuksensa. Yhtään valittua poliitikkoa ei kutsuttu koolle. Lähes 40 osallistujan joukossa, jotka jaettiin alaryhmiin työskentelemään tiettyjen disinformaatioon liittyvien aiheiden parissa, oli nappuloita, akateemisia edustajia, edustajia alustoista, tietoliikennemaailmasta, mediayhtiöistä ja niin edelleen.

Ryhmän ensimmäisessä kokouksessa päätettiin yksimielisesti, että tapa torjua disinformaatiota ei ole lainsäädäntö. On myös huomionarvoista, että valiokunta itse, joka oli täynnä disinformaation torjunnan asiantuntijoita, päätti, mitä aiheita tulisi käsitellä. Toisin sanoen Euroopan unionin niin sanotun 'korkean tason ryhmän' kokoonpano tai tehtävät eivät tulleet parlamentista. Asiantuntijatietoa kunnioitettiin.

Ryhmä tapasi kasvokkain kuusi kertaa kolmen kuukauden aikana ja teki raportin. Tämä asiakirja oli aiheena laajalle foorumille, joka pidettiin vuonna 2018 vielä suuremman ryhmän kanssa. Vasta myöhemmin annettiin suuntaviivat sille, mitä blokki aikoo tehdä – ja jälleen kerran, se ei ollut lainsäädäntöpäätös. Todettiin, että ensinnäkin Euroopan unioni tarjoaa alustoille mahdollisuuden itsesääntelyyn komitean asettamien kriteerien ja vaatimusten mukaisesti. Miksi Brasilialla on kiire? Ovatko valeuutiset mielestämme aggressiivisempia kuin Euroopassa?

Italia perusti äskettäin toisen komission – tällä kertaa kansallisen – käsittelemään disinformaatiota. Nähdessään maan kärsivän covid-19:stä pääministerin kanslia ehdotti disinformaation asiantuntijakomitean perustamista pohtimaan tapoja edistää laadukasta tietoa. Siinä komiteassa oli tammi, toimittajia ja tutkijoita. Ei poliitikkoa. Ryhmällä ei ollut sanktiovaltaa. Se koostui vain ajattelevasta ryhmästä, joka suunnitteli strategioita todellisen ja merkityksellisen tiedon edistämiseksi covidia koskevien valeuutisten torjumiseksi. Toinen upea seikka: tällaisella komitealla on voimassaolopäivä. Se on ohi kuukausien kuluttua.

En näe PL 2630:ssa mitään riviä vaaleista. Ymmärrän, että nykyinen laki estää tämän tekstin soveltamisen tämän vuoden vaaleissa, jos se hyväksytään. Joten miksi emme vaihda keskustelua? Miksi sen sijaan että kilpailisimme kuvitteellista kelloa vastaan ​​(jota en muuten edes tiedä kuka sitä itse asiassa kantaa) hyväksyä PL:n, joka ei kykene käsittelemään disinformaation ongelmaa, emme omistaudu kokoamaan yhteistyöhanke vaalidisinformaation kohtaamiseksi?

Kuulin useammin kuin kerran tätä PL:tä koskevissa kuulemisissa paniikkia äänestyspäivän syvästä väärennöksestä. Ne, jotka seurasivat senaatin istuntoja, näkivät, että lähes kaikki mainitut valeuutiset olivat esimerkkejä vaaleista. Joten mennään asiaan. Jätetään tämä lakiesitys seisomaan covidin jälkeiselle ajalle, jolloin demokraattinen prosessi on täydessä vauhdissa, ja omistautukaamme luomaan jotain sen kaltaista, mitä tehtiin Meksikossa vuonna 2018.

Toissapäivänä keskustelussa ministeri Luis Barroson kanssa ehdotin, että tuomme Certeza-hankkeen Brasiliaan. Ei ole vaikeaa. Olen varma, että IFCN:n jäsenet ja organisaatiot, kuten Abraji ja MCCE, voivat tehdä yhteistyötä.

Certeza-hanke koostui pohjimmiltaan laajasta ja kansallisesta koalitiosta vaalien valeuutisia vastaan. Tammilaiset, toimittajat, televisio- ja radiokanavat, verkkosivustot, mainostajat, sosiaalisen median alustat, poliittiset puolueet, National Electoral Institute (eräänlainen Meksikon TSE:n tyyppi), TRE:t, äänestyspaikkojen virkailijat. Kaikki ovat vahvasti yhteydessä – eräänlaisessa keskuksessa – koko kampanjan ajan ja vaalipäivänä tukahduttaakseen kaikki julkisuuteen tulleet valeuutiset.

Certeza-projektin myötä varmennusprosessit nopeutuivat ja oikean tiedon levittäminen laajeni. Poliitikot ovat huomanneet olevansa paremmin suojattuja – ja sitähän kongressi tavoittelee, eikö niin? Oli vielä yksi hyöty: instituutioihin hyökättiin vähemmän. He kaikki voittivat.

Meillä on noin kolme kuukautta aikaa vaaleihin. Siinä ei ole taikajuomaa tai taika-PL:tä. Ja lisään vielä yhden tiedon havainnollistamaan tätä. Vuonna 2018 Agência Lupa tarkasti kaikki presidentinvaalien tv-keskustelut. Näissä televisiokanavissa olevissa superkaiuttimissa presidenttiehdokkaiden lausumia yhteensä 107 lausetta analysoitiin ruudussa. Ja 64 niistä ei ollut totta. Eli 60 %. Tämäntyyppinen disinformaatio huolestuttaa minua suuresti – se, joka tulee poliitikoilta itseltään. Ne vaikuttavat äänestyspäätökseen ja äänestäjän päätökseen.

Puhutaan siis siitä avoimesti ja valmistaudutaan vasta edessä oleviin vaaleihin yhtenäisenä kansana. Käytämme tunteja ja tunteja lähes yli-inhimillisissä ponnisteluissa pelastaaksemme tekstin, josta senaatti ei ole keskustellut riittävästi. Entä jos käyttäisimme saman energian yhdistääksemme kaikki voimat vakavaan, vahvaan ja kansalliseen yhteistyöprojektiin? Tuodaan kaikki tänne tässä kuulemisessa yhteen muiden siellä olevien kanssa keskittymään marraskuun vaaleihin ja varmistamaan, että äänestetään laadukkailla tiedoilla.

Tutustu edustajainhuoneen 22.7.2020 järjestämään julkiseen kuulemiseen:

* Cristina Tardáguila on International Fact-Checking Networkin apulaisjohtaja ja Agência Lupan perustaja. Yllä oleva teksti heijastaa hänen kantaansa Brasilian edustajainhuoneen julkisessa kuulemisessa 22.7.2020. Tardáguilaan voi ottaa yhteyttä sähköpostitse.