'Radio Atlas' kuljettaa podcast-kuuntelijoita ympäri maailmaa

Kuuntelen usein ääntä tehdessäni jotain muuta: ajaessani tai töissä tai siivoessani kotia.

Koska huomioni on jakautunut, kuuntelen mukavuuden vuoksi podcasteja tai äänitarinoita, jotka on tallennettu englanniksi.

Tietenkään kaikkia podcasteja ei ole tallennettu englanniksi. Mutta viime aikoihin asti on ollut vaikea löytää ja kuunnella tarjouksia muilta kuin äidinkielenään puhuvilta. Jotkut lyhyemmät radiokappaleet käyttävät jälkiäänityskykyä, mutta se on yleensä varattu lyhyille äänileikkeille englanninkielisen toimittajan raportoimassa kappaleessa.

Tulla sisään 'Radio Atlas .” Verkkosivuston loi äskettäin radiotuottaja Eleanor McDowall, joka auttoi pioneerina animoitu radio ”tuotantoja Isossa-Britanniassa, ja kuka tuottaa BBC Radio 4:n dokumenttiohjelman” Shortcuts ” päivätyökseen vanhempana tuottajana radiotuotantoyhtiössä Falling Tree Productions .

”Radio Atlas” on McDowallin uusin sivuprojekti, ja se tarjoaa englanninkieliset tekstitykset ympäri maailmaa tuotetuille radiodokumenteille. Olen katsonut kolme hänen tekstitettyään projektiaan tähän mennessä, ja kokemus on hybridi radiokappaleen kuuntelemisen ja täysin uuteen kulttuuriin uppoamisen välillä. Unohdin, että luin tekstityksiä jossain vaiheessa; se muistutti minua oopperassa käymisestä ja siitä, että pystyin ymmärtämään esiintyjiä puhumatta italiaa.

Pidän erityisesti siitä, että 'Radio Atlas' päätti olla kopioimatta haastatteluaiheita; tämä tarkoittaa, että kuuntelijoiden on nähtävä tekstitykset, mutta se tarkoittaa myös sitä, että he voivat kuulla kaikki hienovaraiset äänimerkit alkuperäisestä kaiuttimesta. Onko olemassa keinoja tehdä siitä entistä saumattomampi kuuntelukokemus? Mahdollisesti niin – ja sen tekeminen avaisi kaikenlaisia ​​uusia tapoja ajatella äänitarinoita ympäri maailmaa.

Kysyin McDowallilta, vastaisiko hän joihinkin kysymyksiin 'Radio Atlasista', miten hän ajattelee kääntämisestä ja mihin alusta voisi mennä seuraavaksi.

'Radio Atlas' tekstittää ääntä ympäri maailmaa, jotta ihmiset voivat kuulla ääniteoksia kielillä, joita he eivät välttämättä puhu. Miten löydät käännettävän materiaalin?

Aluksi otin yhteyttä tuottajiin, joiden työt tunsin jo kansainvälisistä kilpailuista tai joiden kanssa olin tavannut ja aloittanut keskusteluja heidän työskentelyllään olevista kiehtovista projekteista. Toivon, että nyt, kun se on käynnissä, on se, että kun yhä useammat ihmiset törmäävät siihen, voin päästä käsiksi tuottajan mieleen ja löytää jännittäviä dokumentteja, joita en edes tietäisi etsiä. Minulla on jo ehdotuksia kiinalaiselle, walesilaiselle, irlantilaiselle, ranskalaiselle ja tanskalaiselle äänelle, joten odotan innolla niiden tutkimista.

Millainen työnkulku on ja kuinka usein aiot julkaista?

Tekstitän kaiken itse Final Cut Prolla, joten se on hidasta. Mutta toivon, että siellä on vähintään kolme uutta tekstitettyä elokuvaa joka kuukausi. Mitä tulee elokuvien suoratoistosivustoihin - mallin tavoitteena on olla lähempänä Mubi kuin Netflix. Pieni, kuratoitu tila mieluummin kuin valtava resurssi.

Mistä sait inspiraation projektiin?

Se tuli todella henkilökohtaisesta halusta päästä käsiksi monipuolisempaan valikoimaan dokumentteja, monipuolisempaa valikoimaa tyylejä ja lähestymistapoja. Olen ollut niin innostunut, innostunut ja haastanut minua muilla kuin omalla kielelläni kuulluista äänistä viime vuosien aikana, että se sai minut surulliseksi, ettei siitä ollut helpompaa tapaa tulla osaksi valtavirtaa. .

Olin nähnyt tekstitettyä ääntä tapahtumatiloissa ennenkin, pääasiassa hämmästyttävän kokoamana The Dark Radiossa täällä Isossa-Britanniassa, ja pidin siitä, kuinka mukaansatempaava se voi olla. Se vei sen lähempänä kuuntelukokemusta kuin lukukokemusta, jonka olin huomannut, että siitä voi tulla, kun kuuntelit paperikopiolla, ja antoi äänen tulla etualalle. Halusin rakentaa alustan tällaisille kokemuksille, jotta nämä kiehtovat dokumentit olisivat mahdollisimman helposti saatavilla.

Pidän todella siitä, että annat teoksessa hengähdystauon alkuperäiselle kielelle – että käännös tulee visuaalin kautta äänen sijaan. Miten päädyit siihen päätökseen sen sijaan, että olisit äänittänyt alkuperäisen materiaalin päälle (tai sen sijaan)?

EM: Voi, mielestäni sen piti aina olla tekstiä eikä ääntä! Kaikki taika on äänessä – raskaana olevissa tauoissa, nieltyissä nyyhkyissä, sanojen välissä. Jos kopioit sen, menetät sen autenttisen musiikin, toimituksen ja kaiuttimen koomisen ajoituksen. Vaikka tekstityksessä tekstin kanssa on omat vaikeutensa – se ei silti ole aivan äänikokemus, se on yhdellä kertaa ja se vaatii enemmän kuuntelijalta kuin vain langattoman yhteyden kytkemistä päälle. Mutta toivottavasti, jos tilat, kuten iTunes, Soundcloud, Acast ja Mixcloud, alkavat kokeilla tapoja tehdä tämä, voimme siirtyä kohti luonnollisinta tapaa sisällyttää se saumattomasti kuuntelukokemukseen.

Onko ihmisillä tapoja kokea nämä ilman visuaalia? Niin paljon ääntä toistetaan sovelluksen tai autoradion kautta, kun henkilö tekee jotain muuta kuunnellen?

En tiedä – mutta olisin kiinnostunut tietämään! Tiedän, että ohjelmat käännetään toisinaan toisille kielille (esittäjän vaihtaminen, äänikäännöskerroksen lisääminen haastatteluihin), joten se voidaan tehdä, mutta tällä hetkellä minua kiinnostaa saada mahdollisimman lähelle kuuntelukokemusta. jotain omalla kielelläsi.

Sinun ensimmäinen julkaistu haastattelu on belgialaisen äänitaiteilijan Katharina Smetsin kanssa, joka haastattelee henkilöä Detroitissa. Olen kuullut monia haastatteluja Detroitista, mutta en koskaan Belgiasta - ja minun on sanottava, että pidin todella kulttuurien välisistä yhteyksistä. Miten tutustuit Smetsin työhön?

minä Katharina Smetsin kanssa vuosia sitten, kun hän oli tullut Lontooseen tutkimaan radioelämää täällä. Hän soitti pienen pätkän 'Writeristä' konferenssissa, jossa olin viime vuonna, ja olin niin kiinnostunut dokumentin dynamiikasta. Tuntuu kuin se rätisee jännityksestä. Minun on myös sanottava, että ajatus Amerikan kuulemisesta ulkopuolisen näkökulmasta kiehtoi minuakin. Olin niin tottunut kuulemaan tarinoita, joissa amerikkalaiset tutkivat uutta tilaa, oli erittäin jännittävää kuulla se käänteisenä ja ymmärtää, mikä tekee siitä käännöksen ja mikä ei. Hänen käännöksensä puheenvuorossa on niin mielenkiintoinen – pikemminkin runollinen kuin kirjaimellinen, ja se luottaa kuulijan ymmärtäneen tietyn määrän. Pidän ajatuksesta, että saatamme tarvita käännöksestämme runoutta ja emotionaalista ymmärrystä pikemminkin kuin vain sanotun tosiasiat.

Hieman eri suuntaan kääntyessäsi, mistä etsit inspiraatiota äänimaailmasta?

Tarkoitatko itse tekemissäni dokumenteissa? Suuri osa omasta työstäni alkaa musiikista, luulen, että se antaa minulle usein sävyn lääkärille, josta pääsen ulos. Minusta tuli pakkomielle musiikkikappaleeseen, joka näytti pitävän sisälläni sen emotionaalista sävyä, mitä hain, ja sitten yritin rakentaa sen ympärille äänimaailmaa…

Suuri osa Yhdysvaltain podcast-kulttuurista keskittyy yhdysvaltalaiseen podcasteihin, ja muutamien BBC:n tahojen lisäksi en ole varma, että monet ihmiset tietävät tai kuuntelevat podcasteja tai ääntä muualla. Mitä podcasteja kuuntelet?

Suosikkini tällä hetkellä on riippumaton brittiläinen podcast 'Kuvitteellinen neuvo' - sen on tehnyt runoilija ja elokuvantekijä nimeltä Ross Sutherland, ja se on täynnä nerokkaita ideoita, outoja äänikokeita, tositarinoita ja outoja draamoja, mutta jotenkin hän onnistuu yhdistämään kaiken yhtenäisellä sävyllä (aloitan jaksosta ' Kuusi kotibileet 'jos haluat kokeilla sitä).

Muuten kuin rakastan äänidraamakokeilua 'Serendipity' podcast (tämä on yhteistyö Ann Heppermannin ja yhden ruotsalaisen suosikkituottajani - Martin Johnsonin välillä) sekä sen monimutkaisuus ja läheisyys 'Sydän' Radiotopiasta. 'Äänellä on väliä' tanskalaisen tuottajan Tim Hinman (englanniksi) on juuri lähtenyt liikkeelle ja kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja australialaiset podcastit ' Äänieristetty ' ja ' Radiotoninen ” ovat täynnä kekseliäitä ideoita.

Voi ja 'Adam Buxton' podcast ! Tämä saattaa olla hyvin Iso-Britannia-spesifistä, mutta ensimmäinen asia, joka sai minut välittämään podcasteista, oli kahden koomikon isännöimä ohjelma, Adam ja Joe , vaihtoehtoisella musiikkiasemalla täällä nimeltä Xfm. Luulen salaa joka kerta kun kuuntelen uutta podcastia, että yritän vain löytää korvaavan Adamin ja Joen muotoiselle aukolle iTunes-sovelluksessani. Adam Buxton on äskettäin aloittanut uuden podcastin yksinään, ja se on täydellinen ja täydellinen ilo.

Mitä muuta työskentelet?

Normaalissa työelämässäni ('Radio Atlas' tapahtuu vain vapaa-ajallani) olen dokumenttitekijä riippumattomassa tuotantoyhtiössä Falling Tree Productions . Tällä hetkellä työskentelen siis BBC:n dokumentin parissa balettitanssijan viimeisistä tansseista ja valmistaudun uuteen 'Short Cuts' -sarjaan, dokumenttipodcastiin ja BBC Radio 4 -sarjaan, jonka teen koomikko Josie Longin kanssa.

Mihin haluaisit nähdä 'Radio Atlasin' seuraavaksi?

Haluaisin, että alusta laajenee jatkuvasti ja siitä tulisi mahdollisesti avoin ja haettavissa oleva tila muiden ihmisten kommenteille. Haluaisin sen olevan suuri hyödyllinen resurssi, kaatuvan kaninkolo, josta ihmiset voivat löytää uusia tapoja tehdä radiota, saada käsiinsä ideoita ja tekniikoita, joita he eivät muualta saa.

Sen lisäksi unelmani olisi, että projekti inspiroisi minua tekniikkataitoisemman (ihannetapauksessa yksi suurista ääniyhtiöistä) jatkamaan tekstitystekniikan työntämistä ja rakentamaan jotain, joka voidaan integroida saumattomasti podcast-sovellukseen. Haluaisin nähdä enemmän keskustelua siitä, miten tekstitämme, miten käännämme, miksi emme tee sitä kovin usein ja mikä voisi olla luonnollisin tapa kokea ääntä kielellä, jota emme puhu.