12 kirjoitustyökalua, jotka tekevät COVID-19-kattauksesta ymmärrettävää. Yksi seisoo muiden yläpuolella.

Kymmeniä vinkkejä antaa ihmisille mitä he tarvitsevat tehdäkseen turvallisia päätöksiä ja koskien heidän terveyttään ja luottamusta tietämykseensä COVID-19-pandemiasta

Ihmiset joutuvat jonoon kauppaan ostamaan tarvikkeita Barcelonassa, Espanjassa 17. maaliskuuta. Kun kerrot tarinoita koronaviruspandemiasta, muista, että yksi ihminen on mieleenpainuvampi kuin tonnia dataa. (AP Photo/Emilio Morenatti)

Tästä kirjoitusneuvosta tulee aina silloin tällöin kiireellisempi. Vedin sen auttamaan suuresta taantumasta kertovia toimittajia. Jaan sen uudelleen nähdäkseni, kestääkö se suuren pandemian kokeen.

En odota, että tällaisten neuvojen 'menevä viraaliksi' - mikä on äskettäin ladattu lause - mutta toivon, että se leviää tukemaan kattavuutta, joka ottaa vastuun siitä, mitä lukijat ja katsojat tietävät ja ymmärtävät. Tavoitteemme on kaksijakoinen:

1. Antaa ihmisille, mitä he tarvitsevat tehdäkseen turvallisia päätöksiä omasta ja kansanterveydestä.
2. Antaa lukijoille luottamusta tietoihinsa, jotta he eivät vahingoittaisi paniikkiin johtavaa ahdistusta – ja vielä pahempaa.

Alla on listattu tusina selkeyden ja ymmärrettävyyden strategiaa, joista osa viittaa erityisesti koronaviruksen kattamiseen. minulla on järjestivät alkuperäisen järjestyksensä uudelleen uskosta, että on olemassa yksi kirjoitusstrategia, joka on muiden yläpuolella.

Vaikka tarkkuus on selvästi merkittävin hyve raportoitaessa jotain niinkin seurausta kuin globaalista pandemiasta, tapahtuu liian usein, että toimittajat eivät ota seuraavaa askelta – työskentelevät tullakseen ymmärretyiksi. Kyllä kirjoittaja voi olla tarkka ja käsittämätöntä. Ehkä pahempaa on olla epätarkka ja ymmärrettävä, koska silloin lukijat toimivat hyödyttömän tai jopa vaarallisen tiedon perusteella.

Lapsi soittaa vanhemmalleen puhelimessa ja kertoo olevansa pulassa ja puhuu valonnopeudella. Mitä vanhempi sanoo? 'Hidasta, kulta, hidasta. Kerro nyt mitä tapahtui.'

Suuri kirjoittamisopettaja Don Murray opetti minulle tämän oppitunnin, ja olen yrittänyt välittää sen lukemattomille kirjoittajille: 'Käytä lyhyempiä sanoja, lyhyempiä lauseita ja lyhyempiä kappaleita monimutkaisimmissa kohdissa.'

Mitä tekemistä tällä on tiedonvälityksen hidastumisella?

Paras kuvitukseni on lainattu kirjastani 'Kirjoitusvälineet'. Tässä on yksi lause vanhasta pääkirjoituksesta osavaltion hallinnasta. Sen otsikko on 'Curb State Mandates'.

Välttääkseen liian yleisen vaatimusten asettamisen ottamatta huomioon niiden paikallisia kustannuksia ja verovaikutuksia, komissio kuitenkin suosittelee, että osavaltion laajuinen korko olisi selkeästi yksilöitävä kaikissa ehdotetuissa toimeksiannoissa ja että valtion olisi korvattava osittain paikallishallinnolle tietyt valtion määräämät toimeksiannot. ja täysimääräisesti ne, jotka koskevat työntekijöiden korvauksia, työehtoja ja eläkkeitä.

Tämän lauseen kirjoittaja työskentelee kovasti, mutta ei tarpeeksi kovasti. Kirjoittaja kärsii siitä, mitä psykologi Steven Pinker kutsuu 'tiedon kirous'. Hän on unohtanut sen, mitä ei tiennyt. Ja nyt kirjoittaja tietää niin paljon, että hän tekee virheen luullessaan, että lukija pysyy perässä.

Joten miten hidastaisit 'hillitä valtion valtuuksia'? Tässä on paras kokeiluni.

New Yorkin osavaltio hyväksyy usein lakeja, jotka määräävät paikallishallinnolle, mitä tehdä. Näillä laeilla on nimi. Niitä kutsutaan 'valtion mandaateiksi'. Usein nämä lait parantavat kaikkien osavaltiossa asuvien elämää. Mutta niistä tulee hinta. Liian usein valtio ei ota huomioon paikallishallinnon kustannuksia tai sitä, kuinka paljon rahaa veronmaksajien on maksettava. Meillä on siis idea. Valtion pitäisi maksaa takaisin kunnille osa näistä niin sanotuista mandaateista.

Näiden kohtien erot ovat mittaamisen arvoisia. Alkuperäinen kirjoittaja antaa meille yhden lauseen. Annan lukijalle kahdeksan. Alkuperäinen kirjoittaja antaa meille 58 sanaa, kun taas minä toimitan 81 sanaa suunnilleen samassa tilassa, mukaan lukien 59 yksitavuista sanaa. Sanani ja lauseeni ovat lyhyempiä. Kohta on selkeämpi.

Siihen pisteeseen, minun versioni vauhti on hitaampi.

Koska se on helpompi lukea, miksi en sanoisi, että vauhti on nopeampi? Tietyssä mielessä kyllä, se tuntuu nopeammalta, koska polku on tasaisempi. Mutta lause on lause. Lopussa on jakso. Britit kutsuvat ajanjaksoa 'pisteeksi', ja sitä se on, stop-merkki.

Pidempien lauseiden - joka tapauksessa hyvin kirjoitettujen - vauhdin on oltava nopea, koska kiihdämme vauhtia ja saavutamme ajatuksen täydentävän ajanjakson. Lyhyempien lauseiden sarja – jossa on paljon stop-merkkejä – tarjoaa hitaamman tahdin, jolloin lukijat pystyvät paremmin ymmärtämään tiedonpalan ja sitten valmistautumaan seuraavaan lauseeseen.

Tämä on niin tärkeää, että haluan toistaa sen: Liian usein lukija joutuu pitkiin monimutkaisiin lauseisiin, eikä hän vain pysy perässä. Ajattele ajanjaksoa stop-merkkinä. Mitä enemmän stop-merkkejä, sitä hitaampi vauhti, mikä on hyvä, jos yrität tehdä jotain selväksi.

Katsotaan nyt, kuinka tämä voisi koskea nykyisen kansanterveyskriisin kattavuutta. Löysin tämän lyhyen kuvauksen CNN:stä.

Koronavirus ei itse asiassa ole yksi virustyyppi. Se on suuri virusperhe, johon kuuluu myös SARS ja muut pienet tai vakavat hengityselinten sairaudet. Koronavirukset voivat levitä eläinten ja ihmisten välillä, kuten olemme nähneet tämän nykyisen kannan kohdalla. Termi 'korona', joka tulee latinan juuresta, joka tarkoittaa kruunua tai valorengasta, viittaa viruksen muotoon mikroskoopin alla.

Tämä tuntuu oikealta tahdilta auttaa lukijoita oppimaan. Tässä kohdassa ei tarvitse turvautua Dickin ja Janen lauseisiin. Lasketaan sanojen määrä jokaisessa lauseessa: 9-18-16-25. Tahti on melko helppoa, ja lauseen pituuden vaihtelu antaa lukijalle miellyttävän rytmin.

Se sanoi: Harkitse vauhdin hidastamisen vaikutusta:

Koronavirus ei itse asiassa ole yksi virustyyppi. Se on suuri virusperhe. Tähän perheeseen kuuluu SARS ja muut pienet tai vakavat hengityselinten sairaudet, jotka vaikuttavat hengitykseesi. Koronavirus voi levitä ihmisten ja eläinten välillä. Näin kävi tämän nykyisen kannan kanssa. Termi 'korona' tulee latinan juuresta, joka tarkoittaa kruunua tai valorengasta. Se viittaa viruksen muotoon mikroskoopin alla.

Voit päättää, onko se selkeämpi. Sanamäärä on 9-7-16-8-7-14-11. Olen muuttanut neljä lausetta seitsemään. Ehkä sen määritteleminen, mitä 'hengitysjärjestelmä' tarkoittaa, voi olla askel liian pitkälle. Kun luen nämä kaksi kohtaa uudelleen, uskon, että omani on hieman ymmärrettävämpi. Pituuksia on edelleen vaihtelevaa, mutta hitaammin. Tuon hitaamman tahdin luovat nämä seitsemän jaksoa - seitsemän stop-merkkiä.

Tässä on luettelo muista raportointi- ja kirjoitusstrategioista, jotka on suunniteltu luomaan ymmärrettävää proosaa, tiivistettynä tusinaan muuhun vinkkiin.

Kun olet valmis istumaan näppäimistön ääressä ja kirjoittamaan, saatat tietää jo liikaa. Steven Pinker kutsuu sitä 'tiedon kiroukseksi'. Toisin sanoen, unohdat, että olit vain vähän aikaa sitten utelias oppija. Älä kirjoita yleisölle, vaan kuvittele, kuinka alat selittää aihettasi yhdelle henkilölle mukavassa puhelinkeskustelussa. (Sanoin tapana: 'Kuinka selittäisit sen vieressäsi baarijakkaralla istuvalle henkilölle', mutta se rikkoo sosiaalista etäisyyttä!)

Kirjoittajat puhuvat haluavansa saavuttaa autenttinen ääni. Mutta useimmissa tapauksissa yksikään kirjoittaja ei puhu ääneen. Tekstiä tulee sivulta tai näytöltä. Mutta voit luoda illuusion, että joku puhuu toiselle. Tehokkain työkalu tämän saavuttamiseksi on puhua lukijalle suoraan 'sinä'.

Tämä on tullut täysin selväksi pandemian kattamisessa: Kysymys ja vastaus -muotoa ei voi käyttää liikaa. Näen kysymyksiä ja vastauksia eri media-alustoilla, ja kysymyksiä tulee toimittajilta mutta myös muilta yleisöltä. Siviilin kysymyksellä on tapa saada asiantuntijat selittämään asioita tavallisen ihmisen kielellä, helposti. Jos tiedon nopeus tulee liian nopeasti, kysyjä voi keskeyttää asiantuntijan hidastamiseksi.

Olemme kaikki monikielisiä, mikä tarkoittaa, että kuulumme moniin eri kielten kerhoihin. Isoisäni oli italialainen. Isoäitini oli juutalainen. Minulla on englanninkielisen kirjallisuuden tutkinto. Soitan rockbändissä. Olen valmentanut tyttöjen jalkapalloa. Jokainen näistä kokemuksista on opettanut minut kommunikoimaan eri murteella.

Kun raportoin jostain teknisestä aiheesta, minun on opittava erikoiskieli. Mutta lukijat ovat poissa silmukasta eivätkä ymmärrä ammattikieltä, ellei opeta sitä heille.

Tämä pandemia tuottaa lukemattomia teknisiä termejä. Ne tulevat meille niin nopeasti, että annamme niiden usein lentää ohitsemme uutisten kuluttajina. Esimerkiksi ennen kuin kirjoitin tämän esseen, en voinut kertoa sinulle eroa ilmaisujen 'koronavirus' ja 'COVID-19' välillä. Hmm, miksi jotkut toimittajat ja asiantuntijat käyttivät yhtä näistä termeistä toisten sijaan? Jonkin sisällä CNN:n sanasto asiaan liittyvistä termeistä , saamme tämän:

”COVID-19 on erityinen sairaus, joka liittyy nykyiseen epidemiaan. Maailman terveysjärjestön antama lyhenne tarkoittaa 'koronavirustauti 2019' viittaa vuoteen, jolloin virus havaittiin ensimmäisen kerran. Viruksen nimi on SARS-CoV-2.

Opin tämän Wall Street Journalin kirjoittajalta ja toimittajalta Bill Blundellilta. 'Tavoitteeni', hän kertoi minulle, 'on kirjoittaa WSJ-tarina ilman yhtä numeroa. Jos en voi tehdä sitä, niin se on kirjoittaa tarina, jossa on vain YKSI todella tärkeä numero.'

Älä koskaan kerää joukkoa numeroita yhteen kappaleeseen. tai vielä pahempaa, kolme kohtaa. Lukijat eivät opi sillä tavalla.

Valtion virkamiehiltä ja tiedemiehiltä tulee paljon hämmentäviä lukuja. Maineensa perusteella toimittajat ovat lukutaitoisempia kuin me osaamme laskea. Kun käytät tarinassa numeroita, on viisasta tarkistaa kolminkertaisesti. Ja sinulla on luotettava lähde, jonka kanssa voit testata tarkkuuttasi.

Opin tämän maailman parhaalta uutissuunnittelijalta Mario Garcialta. Yksi tapa käsitellä numeroita – tai muita teknisiä tietoja – on toimittaa ne visuaalisella tavalla. Joitakin asioita, kuten matkaohjeita, on vaikea toimittaa tekstissä. Kartta voi olla parempi. Mutta muista tämä: Se, että se on grafiikassa, ei tarkoita, että se on helppo ymmärtää. Testaa sitä.

Yksi pandemiatarinan avainsanoja on ajatus 'käyrän tasoittamisesta'. Tämä lause on kaikkialla – ja se on ratkaisevan tärkeä. Tiedätkö mitä se tarkoittaa? Luulen kyllä, mutta en ole varma, osaanko selittää sitä lukijoilleni. Olen toimittaja, en matematiikan opettaja.

'Käyrän litistäminen' yhdessä sanan 'eksponentiaalinen' kanssa ovat matemaattisia termejä, jotka ovat paljon keskivertolukijan ymmärryksen ulkopuolella. Kunnianhimoisin hanke tämän selittämiseksi on toteuttanut The Washington Post. Käyttämällä animoitua grafiikkaa, Post kuvasi neljää erilaista tulosta viruksen leviämisestä , sen estämiseksi mahdollisesti toteuttamiemme toimien vakavuuden perusteella. Neljällä eri versiolla 'käyrästä'.

LIITTYVÄT: Washington Postin menestystarina teki 'sosiaalista etäisyyttä' helposti ymmärrettäväksi

Kuvittele tarina, jossa kaupunki hakee tukea jätevesien kierrätyslaitoksen rakentamiseen. 'Mitä he aikovat tehdä?' kysyi kaupungin toimittaja. 'Juodammeko kusta tässä kaupungissa?' Toimittaja sanoi hänelle: 'Ei, Mike, älä juo sitä. Mutta voit kastella nurmikon sillä. Ja palomiehet voivat sammuttaa tulipalot sillä. Ja se säästää veronmaksajilta paljon rahaa, etenkin kuivuuden aikana.

Ajattele kaikkia tapoja, joilla ihmisiä ympäri maailmaa pyydetään muuttamaan elämänsä olennaisia ​​malleja pitkän ajan kuluessa. He tarvitsevat uutisia, joita he voivat käyttää.

Yleinen kirjoitusohje on 'Hanki hyvä lainaus tarinasta'. Avainsana siellä ei ole 'korkea', vaan 'hyvä'. Jos työskentelet vaikean tarinan – kuten koronaviruksen – parissa, haastattelet asiantuntijoita, joten ole varovainen.

Asiantuntijat voivat osoittaa asiantuntemuksensa käyttämällä ammattislangia. Sinun ei tarvitse olla epäkohtelias: 'Voisitko antaa sen minulle selkeällä englanniksi, tohtori?' Mutta voit toistaa kysymyksiä, kuten 'Kuinka se toimisi?' 'Voitko antaa toisen esimerkin?' 'Voisitko toistaa sen? Haluan varmistaa, että sain sen oikein.'

Minulla on tunne, että muutamat hahmot nousevat tulevina kuukausina erityisinä sankareina heidän kyvystään kääntää teknistä kieltä yleisen edun vuoksi. Huomaan kiinnittäväni erityistä huomiota tohtori Anthony Fauciin, lääketieteen asiantuntijaan, joka työskentelee National Institutes of Healthissa. Hänen äänensä on käheä ja epäonnistunut, mutta selkeitä, selventäviä ja toisinaan lohduttavia viestejä tulee ääneen ja selkeästi.

Raportit välittävät tietoa lukijoille. Tarinat luovat kokemuksia. Meillä on sana, joka kuvaa miniatyyrisoitua tarinaa. Sitä kutsutaan anekdootiksi. Voit kertoa yhden kappaleessa, ehkä jopa vain parilla lauseella. 'He törmäsivät roskakoriin korsussa, jotta lyöjä tiesi saavansa kurvipallon.' Voit kokea sen, vaikka kerroin sen muutamalla sanalla.

Kysyin vaimoltani toissapäivänä, kuinka monta rullaa wc-paperia meillä oli talossa. Hän arvasi 20. Tein haun ja löysin 52, yksikään niistä ei ostanut paniikissa. 'Se on vain BOGO', hän sanoi. Tämä on pieni tarina omasta kokemuksestani maailmanlaajuisen wc-paperin keräämisen aikana.

Näin valokuvan nuoresta naisesta, joka yritti vierailla isoisänsä luona palvelutalossa. Hänen koronavirukselle altistumisensa vuoksi he eivät voineet olla fyysisessä kosketuksessa. Hän ei voinut käydä hänen luonaan tai huolehtia hänestä. Mutta he molemmat saattoivat laittaa kätensä liukuvan lasioven kummallekin puolelle, joka lasi mikrokosmosta sosiaalisen eromme tuskista.

Ihmiset tarttuvat tietoon aggressiivisemmin, jos he uskovat saavansa salaista tietoa. Valitettavasti tämä johtaa väärän tiedon ja salaliittoteorioiden syntymiseen. Sellaisen myrkyn neutraloimiseksi toimittajien on tutkittava vallanpitäjien salaisuuksia ja jaettava ne yleisön vahtikoirina. Otsikon sanaa 'salainen' käytetään liian usein napsautussyöttinä. Mutta toimittajien on tehtävä töitä saadakseen oudoista asioista perhettä, ja pandemian kaltaisista asioista on niin paljon salatietoa, että sen paljastaminen kestää vuosia.

Olen opettanut nämä oppitunnit yrityksille, voittoa tavoittelemattomille järjestöille, ammattiliitoille ja valtion virastoille – paikoille, lainatakseni yhtä asiakasta 'Missä kieli kuolee'. Kysyin yhdeltä toimittajalta: 'Onko jokin syy, miksi kappaleen on oltava 417 sanaa pitkä?' Tämä tyhjän tilan puuttuminen loi tiheän, läpäisemättömän tyyppisen lohkon. Lue se ääneen, ehdotin, niin kuulet luonnolliset tauot.

Selkeimmät lauseet pitävät aiheen ja verbin lähes aina yhdessä lähellä alkua. Kun päälauseen subjektit ja verbit erotetaan toisistaan, voi tapahtua kaikenlaista pahaa.

Tehtäväsi koronavirusta käsittelevinä kirjoittajina ei ole vain tietojen tyhjentämistä. Sinun tehtäväsi on ottaa vastuu siitä, mitä lukijat tietävät ja ymmärtävät yleisen edun vuoksi.

Sinulla on paljon työtä tehtävänä, ja toistaiseksi pidän sinua kansanterveyden ja ymmärryksen mestarina. Kiitos, toimittajat, palvelustanne.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu 20.3.2020.